Jutut

1962, Kai Haakana, Vesa Sopanen, Yleinen

Jekku Sopasen Vesalle.

Jekku Sopasen Vesalle.

Olimme Kekkosen Maurin kanssa kiertelemässä Pohjois-Karjalaa Toukokuussa vuonna 1962. Joka ilta oli jossain lavalla tanssit. Kävimme niissä ja sovimme soittokeikan joka lavalle.

Reissun jälkeen äkkiä porukka koolle ja treenaamaan ohjelmistoon lisää kappaleita. Olihan Kai Haakana ja Vesa Sopanen juuri liittyneet bändiimme.

Vesa oli hyvin epäluuloinen keikkojamme kohtaan, emmekä niitä ihmeemmin selitelleet. Kerroimme vain, että kaikki soittopalkkiot on sopimuksemme mukaiset.

Kun sitten ajoimme ensimmäiselle keikalle Vesa nukkui auton takapenkillä. Mauri tunsi hyvin Tohmejärven seudun, kun oli siellä syntynyt.

Mauri sanoi, että nyt hiljaa, älkää vaan herättäkö Vesaa. Kohta käännyimme hiekkatietä oikealle varovasti ajaen, ettei hiekka rapise liikaa.

Mauri sanoi: Käänny tuohon pihaan vasemmalle.

Ajoimme kuparepihalle jonka nurkassa oli 12m halkaisijaltaan oleva pärekattoinen tanssilava, aivan kuin jostain vanhasta elokuvasta.

Siitä porukka ylös, olevinaan purkamaan kamoja ja Mauri nyki Vesan hereille sanoen: ”Nouse nyt, perillä ollaan.”

Kyllä Vesan unet äkkiä kaikkosi, kun näki lavan. Pomppasi ylös, kiersi lavan ja huusi:       ” Voi pojan perkeleet, eihän täällä ole edes sähköä.”

Näki meidän naamasta että häntä oli vedätetty. Mauri sanoi Vesalle:” Jatketaan matkaa. Nukkua saat lisää kotimatkalla.”